lauantai 7. huhtikuuta 2018

Loppukesän ja syksyn äänityksiä 2017

Heinäkuun alun iltana lähdimme Raunon kanssa kävelemään mökkitietä pitkin ja kuulimme Suomen kovaäänisimmän linnun, kurjen, mahtavia kajautuksia. Tunnelma on koleassa illassa täydellinen kurkea kuunnellessa, sen ääni kuuluu kesään. Iltakävelymme päättyi kuitenkin lyhyeen, sillä kova sadekuuro yllätti meidät.


Heinäkuisena yönä kuului pensassirkkalintua matalampaa sirinää, joten ei muuta kuin itikoiden syötäväksi kesäyöhön ja äänittämään viitasirkkalintua. Sen ääni ei ole ehkä niin monotooninen kuin pensassirkkalinnulla.


Viime kesä oli hyvin sateinen ja koleakin. Heinäkuisena sadepäivänä sateen tauottua kuulimme pitkään korkeaa ääntä, joka jatkui samanlaisena hetkestä toiseen. Nauhurin ja mikrofonin ennätti hyvin hakea sisältä ja etsiä parasta äänityskohtaa. Äänen lähde on jäänyt kuitenkin ilman lajimääritystä. Yhtenä vaihtoehtona on esitetty kirvisen poikasta, mutta varmaa tietoa ei ole, joten ääni on määrittelemätön.


Heinäkuussa kuulimme paljon myös harakoiden nahistelu- ja tappeluääniä. Rauno oli heti harakoiden kannalla, itse olin epäileväinen, mutta oikeassahan Rauno oli. Harakoiden tappelua on vaikea saada tallennetuksi jostain syystä. Ei tämäkään äänite parasta metakkaa ole, mutta kyllähän tästä harakan tunnistaa, vaikka mukana on minun korvaan epätyypillistä ääntä harakalle.


Syksyisin toiset lintulajit innostuvat vielä laulelemaan. Rastas-sekaparvessa kuuluu selvästi punakylkirastaan laulua. Seassa luultavasti mustarastas ja räkättirastas.


Syksyllä selvästi lisääntyi närhien rääkäisyt. Linnusta lähtee monenlaisia ääniä ja sen sanotaan olevan taitava matkija. Pahimmillaan närhellä on kyllä aika ruma ääni.


Talitiaisella sanotaan olevan yli 20 erilaista ääntä. Tässä ihanan syksyistä tunnelmaa.


Syksyistä tunnelmaa tuo myös järripeippo-parvi, joka lieneen muuttomatkalla. Niitähän talvehtii jonkin verran myös Suomessa, mutta osa matkaa etelämmäksi.


Harmaapäätikan huuto äänitteessä kuulostaa aika agressiiviselta eikä ole ihan tyypillisimmillään. Tulee mieleen, että linnulla on jokin hätä.


Syyskuussa olimme mieheni kanssa reilun viikon Kuusamossa. Parapoloidia emme ottaneet mukaan. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt, sillä punatulkku-tallenteesta olisi tullut paljon parempi. Punatulkkuja oli aika paljon sekä tilhet nauttivat runsaasta marjasadosta tilan pihapiirissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti