sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Toukokuun alun lintutallennuksia mökin ympäristössä

Nyt kun olemme päässeet kevääseen vietämme Raunon kanssa lähes kaiken vapaa-ajan mökillämme. Niinpä suuntasimme sinne myös viettämään pidennettyä vappuviikonloppua. Vaikka väsy painoi perjantai-iltana istuskelimme nuotiolla parisen tuntia kevätillasta nauttien. Oli tyyntä ja punarinnat lauloivat iloisen helsyvästi. Ei olisi uskonut, että seuraavana päivänä tuuli puhaltaa hyisesti ja taivaalta sataa valkoista centtitolkulla. Ei tarvinnut retkeillä lintujen ääniä nauhoitellen. Aika kului sisätiloissa takan lämmöstä nauttien ja myöhemmin saunoen.

Vappupäivänä oli hiukan lämpimämpää ja aurinkoisempaa. Lähdimme ennen auringon laskua kävelylle ja reissussa viivyimme parisen tuntia. Uusia lintulajeja saimme ainoastaan räkättirastaan. Tallenteessa kaksi räksää käy keskusteluaan.

Vaikka tallenteiden määrällä ei päässytkään hehkuttamaan, nautimme ulkoilusta, kevään tuoksusta. Kuljimme pitkin metsäautoteitä ja pellon reunaa. Kuulimme töyhtöhyyppien naukumista, mutta kriittisenä en saanut riittävän hyvää tallennetta.

Myös seuraava viikonloppu vierähti mökillä. Melkeinpä heti sinne päästyämme korviin kantautui tiltaltti, jota emme ole koskaan ennen viiden vuoden aikana pihapiirissä kuulleet. Tiltaltin tallennus on osoittautunut haatavaksi, joten sitä odotellessa. Mutta pajulintu oli saapunut ja se ilahdutti perjantai-illassamme kesäisillä sävelillään.

Lauantaina retkeilimme taasen auringon laskun aikoihin ja vihdoinkin onnistuimme tallentamaan lehtokurpan. Minusta linnulla on jotenkin hellyyttävä ääni ja mieleen on jäänyt Juha Laaksosen ohjelmasta Luontoretki eläintentäyttäjän haastattelu, jossa täyttäjä kertoo lehtokurpan olevan vaikeimpia täytettäviä ohuen ihonsa vuoksi.

Astellessani nauhurin ja mikrofonin kanssa mökin ovesta ulos korviini kantautui laulujoutsenen lyhyet haukahtelevat tötähdykset.

Yksi kevään edistymisen merkkejä on lammen rantaan saapuneet sammakot. Vaikka eivät lintuja olekkaan haluan jakaa teille tämän onnistuneen tallenteen. Äänessä ne tavalliset sammakot ja viitasammakot. Valitettavasti en erota niitä toisistaan.

Ja niinhän siinä taas kävi, että viikonlopun jälkeen sää viileni. Olin alustavasti sopinut äitini kanssa muutamasta mökkipäivästä milloin touhuaisimme puutarhapuuhien parissa. Siirsimme puuhan tulevaisuuteen ja hyvä niin. Menin mökille tiistaina takaisin, vietin siellä itsekseni pari päivää. Yöllä oli melkein kuusi astetta pakkasta, päivällä pitkin viikkoa tuli räntä ja raekuuroja. Päätin kuitenkin yrittää kartuttaa lintulajien määrää. Vein parapoloidin ulos nauhottamaan ja muutama kiva tallenne tulikin. Tässä sepelkyyhky huhuilee

Tässä ehkä minulle ainakin tutumpaa punakylkirastasta ja kuunnelkaapa kun jokin tikka ruokailee lähipuussa :)

Torstaina koin todellista tunnistamisen riemua. Kuuntelin aamun tallennetta tunnistaen hippiäisen. Vuosi sitten olleessa Lintujen yö-tapahtumassa kaksi osallistujaa kuuli hippiäisen, minä en ollut heidän joukossaan. Linnun ääni jäi kuitenkin mietityttämään, joten netistä kuulostelemaan. Ja nyt kun äänen kuulin tiesin sen heti olevan hippiäisen. Ja mikä sai minut vielä iloisemmaksi Talosaaren linturetkellä kuulin ja tunnistin linnun ihan polkua pitkin kävellessämme.

Hetken jo luulin saaneeni järripeipon, kun viherpeipon äänestä puuttui liverrysosa kokonaan. Lintu vain ryysti kuten järri, mutta sävelasteikolla ryystö nousee ja sitähän ei järripeipolla tapahdu.

Sinitiaisellakin tuntuu olevan monta tapaa laulella ja tässä taasen vähän erilainen sinitiaisen laulu. Olin jo toiveikas uudesta lajista, mutta sinitiainenpa kuitenkin.

Mökin pihapiirissä kuuluu usein palokärjen reviiriääntä sekä lennossa kuuluvaa ääntä. Rummuttelut tapahtuu yleensä kauempana. Nyt kuuluu hyvin tuo kviiik

Töyhtöhyypän naukumista olen metsästänyt oikeastaan pääsiäisestä lähtien ja vihdoinkin perjantai-iltana onnistuin saamaan sellaisen tallenteen mihin voin olla tyytyväinen. Taustalla kuuluu vielä teerin soidinkukerrustakin.

Retkeilyä Vanhankaupunginlahdella 19.4. ja 23.4.

Ystäväni Sarin kanssa osallistuimme Tringan järjestämälle iltaretkelle 19.4. Vanhankaupunginlahdelle. Ryhmämme lisäksi retkeilemässä olivat Työväen opiston ryhmäläiset, joten väkeä oli paljon liikkeellä. Vaikka arvasinkin olevan paljon väkeä ja sääkin oli vähän tuulinen otin parapoloidin matkaan. Ja onneksi otin, sillä heti reittimme alussa pääsimme kuuntelemaan pikkutikan rummuttelua. Sattuipa vielä muutoin hiljainen hetki, joten sain hyvän tallenteen.

Suuntasimme kulkumme kohden Porkkalanniemen lintutornia, jonne ei matka kovinkaan pitkä ollut. Peipot liversivät iloisesti, varikset raakkuivat. Tornin luona osa ryhmäläisistä kapusi torniin ja osa piipahti piilokojuun. Korviini kantautui närhin rääkäisyjä, sinisorsan ääntä, mutta mitään talletettavaa en saanut vilkkaan keskustelun ja liikehdinnän takia.

Siirtyessämme lintutornilta kohden pitkoksia, jotka veivät Lammassaareen pajusirkku oli jään päällä kenties ruokailemassa. Lintu ei kuulemma yleensä majaile näkösällä, että sen laulu kuuluu, mutta lintua ei näy. Nyt se kuitenkin viihtyi jäällä kaikkien katseltavissa. Harmi kun ei laulanut meille säveliään.

Pitkoksia kävellessämme pääsimme seuraamaan suopöllön liitelyä, joka liikuskeli varisparven yllä. Lisäksi kaukuputkiin osui arosuohaukka. Jossain vaiheessa kuulimme aivan yläpuoleltamme sepelkyyhkyn huhuilun, mutta tallennus epäonnistui.

Lammassaaren lintutornilla ollessamme ylitsemme lensi kanadanhanhiparvi, joka piti mukavasti ääntä, mutta tornin alapuolelta puhe pilasi nauhoitteen, harmillista. Tornista näkyi mm. pikkutyllejä. Vaikka tallennustulos olikin laiha oli mukavaa olla retkellä mukana. Kiva Sari kun pyysit mukaasi :) Oli kiva myös jutustella Tringan oppaiden Jaanan ja Aleksin kanssa. Viilenevässä illassa oli mukavissa tunnelmissa hyvä lähteä kotimatkalle.

Sunnuntaina 23.4. tapasimme Sarin kanssa Kalviikissa, josta aloittelimme linturetkemme. Aamu oli ollut räntäsateinen ja kolea. Yhdeltätoista lähtiessämme liikkeelle aurinko pysytteli pilvessä, mutta vain yksi pieni kuuro tuli päiväämme häiritsemään. Kalviikin uimarannalla tavoitteenamme oli tallettaa meriharakka, mutta päivän ensinmmäiseksi tallenteeksi tuli tikliparvi. Pieni parvi ja aika pienet äänetkin hiukan tuulen tuivertaessa, mutta kyllä tikliksi tämän tunnistaa. Tikliähän pidetään etelän maissa häkissä sen korkean ja kauniin lauluäänensä vuoksi. SURULLISTA! Lintu on kuulemma myös hyvin kaunis.

Siinä tikliparven ruokailua tallettaessani Otto-pojan pinna meinasi olla koetuksella. Eihän toinen meinannut ymmärtää miksi tässä nyt vain seisoskellaan kun menohalujakin olisi kovasti. No etenimme rantaa pitkin ja meriharakan kolme vinkaisua tarttui arkistoitavaksi.

Kävellessämme kauempaa mereltä kuului vieraampi ääni, joka ohi kulkeneen miehen avustuksella tunnistettiin alleista lähteväksi. Allit välillä sukeltelivat ja pitivät nokkansa kiinni päästämättä ääntäkään. Odotimme ja odotimme ja kun ääntely alkoi rantaan tuli ihmisiä rupatellen. Onnistuin leikkelemään kuitenkin lyhyen tallenteen allejakin.

Kalviikista siirryimme Uutelaan, jossa saimme pienen raekuuron niskaamme. Koirapuistossa olimme kuunnelleet pirteää laulurastasta, mutta meren äärellä äänimaiseman valtasi lokkiparvi. Tappelivat ruuasta. Ylimpänä kimeimpänä huutaa kalalokki ja vähän matalampi kaakottaja on harmaalokki. Koska enemmän parvessa kalalokkeja tallenne menee nyt nimellä kalalokki. Parvessa näkyi myös naurulokkeja sekä valkoselkälokkikin.

Sään seljetessä päätimme hurauttaa vielä Vanhankaupunginlahdelle. Siellä kävelimme Pornaistenniemen lintutornille, jossa saimme kuulla haukahtelevaa ääntä. Emme tienneet mikä sen aiheutti ja asiaa tallenteesta selvitellessä sain monta eri mahdollisuutta: harmaalokin soidin, valkoposkihanhi, nokikana, joten tästä ei lajia listaamme saada.

Päätimme käydä myös piilokojussa ja sinne matkatessamme meidät pysäytti sinitiaisen laulu, jota en kyllä sinitiaiseksi tunnistanut. Joku sanoikin laulua sinitiaisen itsekseen jutteluksi :) Kuunnelkaas.

Piilokojussa oli kiva kuulostella vesilintujen ääntä, sorsien peseytymistä/kylpemistä. Puhaltelipa kaulushaikarakin jossain kauempana. Arkistoitavaa tallennetta en valitettavasti saanut. Seuranamme oli ahkeria valokuvaajia, joten kahinaa, rapinaa, juttelua riitti. Joskus olisi piilokojussa käydä uudestaan.

Palatessamme läheltämme lenteli hanhiparvi. Ilmeisesti valtaosa hanhista on valkoposkihanhia ja osa kanadanhanhia. Itse en kuitenkaan erota mitkä ovat mitäkin, joten lajimäärä ei tästäkään pääse karttumaan.

Matkalla autolle pääsimme vielä seuraamaan pikkutikan ruokailua. Kuunnelkaapas miten hyvin kuuluu ruokailunakutus :D

Lähempänä viittä palasimme luokseni ja hienon retkipäivän jälkeen maistui tee kera croisanttien. Kiitos Sarille ihanasta syntymäpäivälahjasta linturetkestä.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kylmä pääsiäinen 12.-17.4.2017

Vietimme perinteisesti mieheni Raunon kanssa pääsiäisen mökillämme Mäntsälän ja Kärkölän rajalla. Vielä keskiviikkoiltana saimme nauttia upeasta lintukonsertista. Aikaisempina keväinä pihapiirissä on laulanut laulurastas perinteisesti: toistaa kaksi kolme kertaa yhden säkeen ja vaihtaa sitten seuraavaan, mutta nyt pihassa kierrellessäni auringon laskun aikaan tallentui ehkä hiukan vieraamman kuuloinen laulurastas. Lajimääritys oli siis tarkistettava.

Samaisena iltana tallentui heleä punarinta, jonka olen tämän kevään aikana oppinut tunnistamaan.

Korviini kantautui myös lehtokurpan "kurnutus" ja taivaanvuohen mäkätys. Onnistuin tallentamaan hyvän pätkän jo muiden lintujen hiljennyttyä. Ja tässä vielä toinen taivaanvuohi-näyte, jonka lajimääritykseen tarvitsin apua. Ilmeisesti ääni kuuluu linnun kurkusta, ei siivistä. Pätkä on seuraavalta illalta.

Torstaina lähdimme puolilta päivin ulkoilemaan. Yht'äkkiä joka puolelta kuului valtava liverrys. Siinä ihmettelimme "lintumerta". Välillä tunsin peipoiksi välillä en osannut sanoa. Niinpä taasen tallenne eteenpäin lajimääritystä varten. Peippoparvihan se, joten peippo-oloni osui oikeaan.

Illalla lähdimme kävelylle. Hakeuduimme suota kohden. Oli kovin kylmää ja linnut hiljaa. Saimme kuitenkin talteen punakylkirastaiden nirskutusnarskutuksen, joka ei ehkä niin tavanomaista, sillä äänestä puuttuu (TRYI-TRYI-TRYI-aihe).

Syystä tai toisesta nukkumatti hylkäsi seurani lauantaiaamuna, joten ennen kuutta pukeuduin toppavaatteisiin ja lähdin ulos. Pakkasta oli kuusi astetta. Parapoloidini kautta melkein heti kuulin teerien kukerruksen. Välillä sihahteli uhmakkaasti ja välillä kukersi. Mökin takana seistessäni ääntä kuunnellen myös tikat intaantui rummuttamaan. Tuli melkeinpä mystinen olo kun kukerrukseen sekoittui rummutuksen kaiku. Puolisentoista tuntia vietin ulkona ääniä kuunnellen ja nauhotellen. Tässä paras teeriotos.

Pääsiäisloman edetessä lintukonsertti hiljeni huomattavasti. Etenkään iltaisin linnut eivät konsertoineet juurikaan. Onneksi kuitenkin sunnuntai-iltana talteen tarttui upeaa kurjen kajauttelua. Maanantaiaamun ulkoilu auringon nousun aikaan ei tuonut listaan uusia lajeja. Jotenkin ilma tuntui seitsemän pakkasasteen voimalla kamalan kylmältä. Pihan lampikin loman aikana jäätyi uudelleen kantavaksi. Jospa tämä kevät hiljalleen lämpenisi ja pääsisimme nauttimaan uusista muuttajista.

Liesjärven kansallispuistossa 25.-26.3.2017


Starttasimme räntäsateisesta Vantaalta yhdentoista jälkeen. Matkan aikana sade loppui ja pilvikerros alkoi ohentumaan. Tammelassa Liesjärven kansallispuistossa tukikohtanamme oli Peukalolammin varaustupa. Siisti, pieni, sympaattinen yöpymispaikka. Kaminaan tulet, välipalasalaatit ja teehetki. Siinä rentoillessamme alkoi aurinko paistamaan ja saimme taivaltaa kolmisen tuntia kestäneen alkuillan reippailun upeassa keväisessä ja aurinkoisessa säässä. Suunnitelmamme oli käydä kiertämässä noin 7km kävelylenkki valoisaan aikaan ja mahdollisesti toistaa se vielä pimeällä pöllön ääniä etsien.
Suolta löytyi makeita karpaloita!

Heti reittimme alussa pysähdyimme kuuntelemaan iloisesti livertävää töyhtötiaista. Eihän laulusta voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Emme kumpikaan tunnistaneet laulua silloin, mutta nauhoitamme aina mielenkiinnolla tuntemattomat äänet ja selvittelemme niitä sitten jälkikäteen. Kiitos tästä lajimäärityksestä kuuluu Lauri Hallikaiselle! Ilmeisesti nuo korkeat ja kimeät äänet ovat erityisesti töyhtötiaiselle tyypillisiä.

Metsätiet olivat todella jäisiä ja liukkaita. Jään päällä vielä vettä, joten pääkallokeli oli taattu. Otto olemuksellaan yritti meille kertoa ettei ole kivaa kun tassut kastuu ja kun on vielä liukastakin. Silti varoen, hiljalleen matkamme edistyi. Välillä pysähtelimme kuuntelemaan lintuja, miten ne visertelivät iloisesti, miten siivet havisivat ja rapisivat. Tunsimme auringon säteet kasvoillamme ja tuoksuttelimme kevättä. Erään kauniin suon laitaa pysähdyimme istumaan kuivan, kaatuneen puun rungolle pidemmäksi aikaa ja kuuntelimme ympäristön ääniä. Äänitteellä kuuluu hauskasti ympärillämme lentelevän talitiaisen siiveniskut, sinitiaisen "tiii-tiii-titititi" laulua ja muita tiaisten säksätyksiä. Liekö talitiainen tuon kovaäänisen varoittelusäksätyksen takana?

Männikköä, kanervaa, suopursua, sammalta... Ihana ympäristö istuskella ja kuunnella ympäristöä!

Reittimme kulki Peukalolammilta Kaksvetisen ja Hangaslammen välissä kulkevaa vanhaa metsäautotien pohjaa kohti Kukkoharjuntietä ja sitä takaisinpäin Peukalolammille. Ympäristö oli rämettä, männikköä ja suota. Loppupuolella reittiä pysähdyimme kuuntelemaan keltasirkkua Kukkoharjuntien varrella olevalle hakkuuaukealle, joka ei ollut kansallispuiston aluetta. Säkeen välissä kuuluu hauskaa lyhyttä ääntä. Liekkö yhteysääni vai kevään laulun aloitteluun liittyvää.

Loppumatkasta kävelimme Peukalolammin jäätä pitkin saapuen seitsemän jälkeen tuvalle. Kaminaan tulet ja porokeitto keittymään. Ruuan valmistumista odotellessamme koetimme kuulostella varpuspöllöä, sillä Tringan pöllöretkellä opimme, että se viheltelee erityisesti alkuillasta ja toisaalta juuri ennen auringonnousua, mutta hiljaa pysytteli hän.
Kamiina lämmitti tuvan tehokkaasti

Sitten saimme hauskan idean. Virittelimme parapoloidin tuvan ikkunaan siten, että tallennin ja kuulokkeet jäivät tuvan sisäpuolelle, mutta mikrofoni ulkopuolelle. Johto tuli ikkunan raosta sisään. Oli aika koukuttavaa kuunnella illan ja yön ääniä tuvan lämmössä istuskellen. Peukalolammin jää piti mitä merkillisimpiä naksahtuksia, pamauksia, loiskahduksia. Se todella eli omaa elämäänsä. Me nautimme keittoa ja jälkiruuaksi ruokatermokseen säilöttyä jäätelöä.

Joillain on kuvauskoppi, meilläpä onkin kuuntelukoppi!

Siinä istuskellessamme ja aika-ajoin kuulokkeista ääniä kuunnellessamme korviin kantautui hivenen epämääräistä haukahtavaa ääntä. Innostuimme valtavasti. Äänenhän täytyy olla viirupöllölle kuuluva. Tringan pöllöretkelläkin sanottiin, että se muistuttaa erehdyttävästi koiran haukuntaa. Mikä muukaan se voisi olla kuin pöllö? Olimme siinä käsityksessä, että ympärillämme olisi pelkkää metsää, miten se voisi olla koira? Jahkailimme koko illan käyden välillä kuuntelemassa ulkosalla tätä kaukaista haukahtelua. Silja juoksi parapoloidin kanssa mäen päälle saadakseen paremman tallenteen. Kun haukahtelua kuului vielä keskiyölläkin, olimme vieläkin varmempia, että se oli viirupöllö. Mutta miten meidän viirupöllölle kävikään... Sille kasvoi neljä tassua ja häntä ehkäpä jopa kaksinkappalein! Että voihan koira, viirupöllö jäi ensivuoteen. Saimme kuitenkin hienon yöllisen otoksen, kuunnelkaa!!!


Ottoa pisti kovasti väsyttämään päivän opastelut liukkaassa kelissä ja se pääsi kylmältä lattialta laverille nukkumaan meidän viereemme.

Yöunet jäivät lyhyeen, sillä tuona viikonloppuna siirrettiin kelloja ja meillä oli herätys 5.30. Vielä lojuimme vuoteessa tovin, mutta ennen seitsemää olimme jo lähdössä aamupalan jälkeen jälleen retkeilemään. Varpuspöllöhän se meille vihelteli iloisesti auringon noustessa. Saimme varpuspöllöstä jo äänitteen Tringan retkellä, mutta tässä se viheltelee hieman lähempänä.

Sinisorsakin lenteli äännellen tämän varpuspöllöäänitteen lopussa.

Aamussa kuulimme myös laulujoutsenien töräytyksiä, mutta hyvää tallennetta ei kuitenkaan saatu. Saimme kuitenkin metsähanhien mäikästyksen.

Saavuimme lähelle suoaluetta ja toiveenamme oli kuulla ja tallettaa teerien soidinta. Suovalintamme ei osunut oikeaan, harmi. Soidinääni kuului, mutta hyvin kaukaa. Jäinen, rapiseva keli esti Siljaa hiipimästä lähemmäs arkoja teeriä. Teeret olivat mahdollisesti pienen metsäkaistaleen toisella puolella olevalla suolla. Tuuli oli yltymässä, joten emme lähteneet väsyneinä enää etsimään uutta paikkaa. Tallenne on todella rajatapaus onko laskettavissa sadan tallennetun lintulajin joukkoon, mutta menköön. Ehkäpä saamme 101 lajia tallennettua, niin tämä rajatapaus on helpompi hyväksyä mukaan :D

Palailimme hiljalleen tuvalle. Joimme vielä teet ja pakkasimme tavaramme. Kymmenen jälkeen lähdimme ajelemaan kotia kohden. Sää oli muuttunut tuuliseksi kuten tässä kiuru-tallenteessa hyvin kuuluu, jonka pysähdyimme äänittämään Vihdissä pellon reunaan. Liikenteen ja tuulen lisäksi taustalla kuuluu myös palokärki ja varis.

Vietimme mukavan vuorokauden retkeillen. Viirupöllön koiran hahmoon muuttuminen vähän harmittaa, mutta silti meillä oli hauskaa ääniä kuunnellessamme ja luonnossa liikkuessamme.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Mustarastaan kaunis huiluttelu 17.3.2017

Vietin mieheni Raunon kanssa mökillä maaliskuun kolmannen viikonlopun. Se sijaitsee Mäntsälän ja Kärkölän rajalla. Heti saapuessamme pihaan torstai-iltana kuulin mustarastaan kauniin huilun. Voi mikä tilaisuus tallettaa ilman liikenteen kohinoita, joten seuraavana iltana Raunon kanssa hipsimme pihapiirissä pyrkien mahdollisimman lähelle huiluttelijaa. Kuunnelkaa miten mustarastas laulaa kevättä.

Minulle on aina mustarastaan laulu ollut merkki keväästä. Sen kun ensikertaa kuulee sydämessä läikähtää. Lintuhan on yleistynyt paljon viime vuosikymmeninä ja Suomessa talvehtivien yksilöiden määrä kasvanut. Mustarastas on Uudenmaan maakuntalintu.

Mökkiviikonloppumme aikana totesimme myös laulujoutsenien palanneen. Töräyttelivät kuuluvasti illan pimeydessä. Ilahduimme myös lauantaina nuotiolla istuessamme töyhtöhyypän naukaisusta. keltasirkkukin aloitteli lauluaan. Oli hauskan kuuloista kun ensiksi kuului muutaman sekunnin välein shu ja joidenkin kertojen jälkeen laulusäe jatkui loppuun asti.

Lauantaina luonamme vieraili ystävämme, joka on myös innostunut linnuista ja tavoitteenaan on tunnistaa sata eri lintulajia tämän vuoden aikana. Lähdimme ennen nuotiohetkeä kävelemään ns. ympyrälenkin liukkaudesta huolimatta. Heti alkumatkasta Sari näki ison sonnihirven tallustelleen tien piennarta pitkin ja vähän myöhemmin löytyi ilmeisesti jonkin metsäkanalinnun jäljet. Kuvassa myös Oton jälkiä.



Tottahan meillä oli kameran lisäksi mukana parapoloidimme. Teknisien ongelmien vuoksi saimme vain töyhtötiaisen piipitystä tallennettua. Jonnekin katosivat niin käpytikan ruokailuäänet kuin muitakin pieniä piipityksiä. Joka tapauksessa onnistuin editoimaan töyhtötiaisen, jonka lajimäärityksestä kiitos kuuluu Lauri Hallikaiselle.

Tammikuun lopun viikonloppuna kuulimme Raunon kanssa toisenlaista hömötiaista silloin tietämättä mikä lintu oli äänessä. Ajattelimme sen kuitenkin olevan talitiainen. Tallenne jäi minua kuitenkin vaivaamaan ja talvilomamme jälkeen lähetin tallenteen eteenpäin tunnistettavaksi ja Ari Linna tunnisti hömötiaiseksi. Voimme nyt siis iloita kymmenen lintulajin tallennuksesta. Liesjärven kansallispuistoretken jälkeen meillä on lisää lajeja plakkarissamme, mutta niistä seuraavassa postauksessamme.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Tringan pöllöretkellä 11.3.2017

Otto seurasi tarkkaan, minne ollaan matkalla.

Tringan retkikalenteria selaillessamme päätimme osallistua pöllöretkelle ja samalla antaa miehillemme mukavan joululahjan. Niinpä varasimme paikat retkelle kaikille neljälle. Viidentenä mukana opasteli luonnollisesti Otto-poika.

Upea aurinkoinen sää helli meitä koko päivän. Hipsiessämme auringonlaskun aikaan Viikin bussipysäkille odotukset olivat korkealla. Tänään on pakko kuulla jotain, ehkä muitakin pöllöjä kuin lehtopöllöä. Onhan niin tuuletonta, kirkasta. Kuu möllötteli täytenä tunnelmaa luoden. Bussissa oli iloinen puheen sorina. Otto sai paikan bussin käytävältä ja retki saattoi alkaa. Rekkioppaamme Juha kertoili yleistä pöllöistä ja mitä pöllölajeja Tringan alueella pesii.

Heti ensinmmäisessä pysähdyspaikassamme Landbossa Knutersintiellä kuulimme varpuspöllön. Ensiksi korviin kantautui mustarastaiden kaunis huilu, joka vaihtui varotteluksi. Johannes vihelteli varpuspöllölle ja hetken päästä hyvin kaukaa kuului ehkä hiukan naukaisua muistuttavaa tasaista ääntä. Koetimme olla aivan hipihiljaa ja saimme tunnistettavissa olevan tallenteenkin. Varpuspöllön ääni kuuluu hyvin hiljaa, mutta kuuluu se. Volumea lisätkää kuunteluun.


Illan aikana kiertelimme Sipoon, Sipoonkorven ja Pornaisten alueella. Kävimme myös niillä kulmilla missä Siljan kanssa viikkoa aiemmin saimme hyvän lehtopöllötallenteen. Meillä oli silloin todella tuuri, sillä nyt retkellä kuullessamme lehtopöllöä, sekin kuului todella kaukaa. Sen kuitenkin pystyi tunnistamaan lehtopöllöksi.

Viirupöllöreviirialueella kuulimme heti hiljennettyämme haukahtelevaa ääntä, mutta rytmi oli väärä osottautuen koiraksi/koiriksi. Retken aikana valitettavan monesti kävi seuraavasti: Poistuimme bussista hiljaa, kävelimme kuunteluasemiin ja hiljennyimme. Bussilastillinen ihmisiä korvat avoinna metsän tai peltojen äänille. Ryhmä täysin hiljaa ja kaukaa alkaa kuulumaan ääntä, joka voimistuu ja voimistuu ollen lentokone tai auto.

Onko se huuhkaja? Onko se viirupöllö? Ei, se on Helsinki-Vantaalta nousuaan tekevä lentokone.

Retkemme saldoksi jäi mustarastaat, varpuspöllö ja lehtopöllö. Muutoin mitä kuulimme oli liikenne ja koirien haukku. Ottokin jossain vaiheessa reakoi koiriin vinkumalla hyvin hiljaa. Otosta myös huomasi hienoisen tylsistymisen. Alkuun opasti rauhallisesti bussista ulos ja takaisin bussiin. Loppuretkestä bussista kiskottiin ulos ja ulkona kulku oli haahuamista.

Valitettavasti miestemme joululahja jäi kokemuksellisesti hiukan laihanlaiseksi, mutta toisella kertaa sitten. Saas nähdä innostuvatko lähtemään omatoimiretkillemme mukaan.

Päätimme seuraavana iltana lähteä Siljan kanssa Sipoonkorven länsipuolelle tekemään iltakävelyn pöllöjä kuunnellen. Sää ei ollut niin kirkas kuin lauantaina, mutta kuu paisteli repeilevien pilvien lomasta. Tuulta oli vähän. Kävelymme aikana (lähes puolitoistatuntia kahdeksan jälkeen) emme kuulleet pöllön pöllöä. Pysähtelimme aika-ajoin kuuntelemaan mm. suon laitaan ja mäen päälle. Mäen päällä kuului liikenteen kohina turhan hyvin, mutta suon laidalla oli ihanan hiljaista. Vaikka pöllöt pysyivät hiljaa nautimme kevätillan tunnelmasta.

Siljan lisäys: Vaikka retki oli hiljainen, niin täytyy sanoa, että oli elämys sinänsä kokea tällainen täydellisen hiljainen retki. Emme siis kuulleet ainuttakaan lintua retken aikana. Ei ainuttakaan lintua, eläintä, eikä muita ihmisiä. Edes koiran haukkua emme tainneet kuulla. Seisoimme useaan otteeseen hiljaisessa metsässä aivan paikoillamme, kuun valaistessa aika ajoin hämyistä metsä- ja suomaisemaa. Tällaiseen aikaan, kun tiet ovat rapean jään peitossa, on muuten työ sinänsä pysyä aivan hiljaa, koska täytyy seistä aivan paikoillaan. Luulen että tällaisia retkiä ei paljon tulla kokemaan tämän projektin aikana, tuskin enää ainuttakaan. Suljin silmäni ja nautin hiljaisuudesta. Muistelin viime kesän telttaretkiä, kun yöllä ei ole saanut nukutuksi teltassa siltä kaikelta linnun laululta ja ajattelin, että saisinpa tämän hetken talteen. Emme kyllä ottaneet äänitystäkään, olisikohan pitänyt...

Reippailun jälkeen ajelimme toiselle parkkipaikalle toiveikkaina, mutta nauttiessamme kuksista teetä eivät pöllöt edelleenkään äännelleet. Niinpä lähdimme kotia kohden ilman tallennuksia, mutta silti hyvillä mielin mukavasta iltahetkestä nauttineina.

Rekolanmetsässä ja Kuusijärvellä retkeilemässä 5.3.2017



Sunnuntaiaamuna ennen seitsemää pönttäytyneenä toppavaatteisiin valmiina lähtemään lintuja kuuntelemaan ja reippailemaan, mietin Jenni Pääskysaaren ohjelman tapaan Pitääkö olla huolissaan? Minähän en ole mikään aamuihminen. Illasta kyllä kukun ties miten pitkään, mutta ne aamut. Nyt alkuvuodesta olen kuitenkin huomannut itsessäni pientä muutosta, vai johtuuko vain siitä, että on tarpeeksi mielenkiintoista ja innostavaa, sillä ei tehnyt yhtään tiukkaa nousta kuuden jälkeen ylös, vaikka edellisiltainen pöllöretkikin oli tehtynä.

Hurautimme seitsemältä kotoani Vantaan Rekolanmetsään. Heti autosta noustuamme kuulimme käpytikan kiihkeäntiuskahtelun. Ei muuta kuin Otto valjaisiin, tallennin ja mikrofoni käteen ja ääntä kohti. Lähestyessämme otimme useamman tallenteen, mutta lopulta pääsimme aivan käpytikan alle ja saimme hienon tallenteen, vaikka itse sanonkin. Kuunnelkaas miten kuuluu myös naputusääniä tiuskahtelun taustalla.


Oho, autoon jäi Siljan kiikarit ja hansikkaat. Niin innoissamme olimme käpytikasta, että paljain käsin yhdeksän asteen pakkasessa painatti navigaattori menemään ääntä kohti. Palasimme autolle, sillä kyllähän hansikkaat siinä pakkasessa oli tarpeen.

Lintujen aamukonsertti oli iloisen keväinen. Talitiaisten ja sinitiaisten äänet kuului kauas monien hennompiäänisemmät linnut peittäen. Välillä kuulimme käpytikan nakuttelua, punatulkkujen metallisen soinnin. Tallennuksia niistä emme kuitenkaan saaneet. Pääsimme kuitenkin aivan viereen missä kolme pikkuvarpusta sirkuttivat, kävivät varmastikin jonkinlaista viestinvaihtoa keskenään.

Pääsimme myös lähelle mustarastaita, jotka varoittelivat toisiaan. Ehdottomasti haluamme saada tallenteen myös upeasti laulavasta mustarastaasta. Tuo varoitusääntely kun ei välttämättä hirveän kaunista kuultavaa ole.

Reippailumme aikana pilviverho väistyi ja pääsimme nauttimaan auringon paisteesta. Keväistä tunnelmaa lisäsi kohiseva Keravanjoki. Silja kävi varovasti ottamassa äänitteen siitäkin jään kolosta, jonka alla joki kohisi.

Parin tunnin kävelyn jälkeen palailimme autolle ja hurautimme Kuusijärvelle, jossa istahdimme kahvioon nauttimaan suolapalaa kera kahvin ja teen. Otto otti pienet unet meidän taukomme aikana.

Otto lataa akkuja.

Kuusijärvellä ei tullut tallennuksia. Lähinnä kuulimme tiaisten iloista laulua. Nautimme joka solullamme auringosta ja kevään tunnusta. Jäällä kävellessämme oli kovin onnellinen olo. Vielä kun Lahdentien kohinan olisi siitä hetkestä voinut jotenkin poistaa niin luonnon tuntu olisi uponnut vielä syvempään. Vajaan tunnin kiertelyn jälkeen palailimme autolle tyytyväisinä aamun reippailuista.

Aurinkoinen ilma ilahdutti kovin!